The Set-Up (1949)

setup

On vilkas perjantai-ilta, kun 35-vuotias nyrkkeilijä Stoker Thompson (Robert Ryan) valmistautuu otteluun 23-vuotiasta kovaa keltanokkaa Tiger Nelsonia (Hal Baylor) vastaan. Samaan aikaan kun huolestunut vaimo (Audrey Totter) anelee tappiosta tappioon vyöryvää Stokeria lopettamaan, nyrkkeilijän manageri (George Tobias) järjestää sopupeliä. Manageri Tiny luottaa Tigerin ylivoimaan niin sokeasti, ettei edes viitsi kertoa järjestelyistä Stokerille.

Robert Wisen ohjaama Film noir aloittaa kieron juonittelun heti ensiminuuteilla. Tarinassa ei turhia säästellä, vaan asiaan mennään heti. Henkilöitä tai heidän taustojaan ei edes yritetä pohjustaa sen kummemmin, vaan kaikki oleellinen paljastuu elokuvan edetessä. Motiivit ja tunteet ovat alkukantaisella tasolla: ahneus, epätoivo ja raha hallitsevat.

The Set-Upissa tarkastellaan pikkurikollisten ja toivottomien unelmoijien mailmaa, johon kuuluvat nyrkkeilijät, managerit, vedonvälittäjät ja -lyöjät, sekä eläimellisesti käyttäytyvä yleisö, joka vaatii iskuja ja kuolemaa. Nämä henkilöt elävät omien unelmiensa sumentamina. Onnea kalastellaan yhtä lailla baarin leluautomaatista kuin nyrkkeilylehtien tarjoamista vedonlyöntikohteista. Itseään huijataan jopa pasianssissa, ja taivaan olemassaolonkin puolesta voi asettaa kertoimet – miljoonan suhde yhteen.

thesetup06

Päähenkilö Stoker pyörii edelleen nuoruudensa haaveissa. Hän uskoo ennen jokaista otteluaan pääsevänsä huipulle, vaikka realistiset mahdollisuudet siihen ovat hyvin lähellä nollaa. Nyrkkeilyura jatkuu tappioista huolimatta, koska hän ei oikeastaan tiedä muunlaisesta elämästä mitään. Juuri tuollaiset toivottomat haaveilijat ovat elokuvassa kuvatun maailman valtahierarkian sätkynukkeja – pikkutekijöitä, joita varakkaammat pyrkivät käyttämään hyväkseen. Nyrkkeily on kylmää bisnestä.

Ottelun lopulta alkaessa siihen liittyvän ympäristön kuvailemisen jälkeen se yllättää raakuudellaan. Kamera seuraa aivan vierestä nyrkkeilijöiden vaihtaessa iskuja, hien roiskuessa ja ihon tummuessa. Kamppailun räjähtävään dynamiikkaan vaikuttaa myös Robert Ryanin ja Hal Baylorin nyrkkeilytaustat: kehässä taistelee kaksi oikeaa nyrkkeilijää.

Matsi kestää lähes 20 minuuttia ja se etenee reaaliajassa. Se ei perustu tylsään ennakkosuosikki-altavastaaja -asetelmaan, vaan pääpaino on sopupelissä: Stokerille paljastuu, että hänen ystävikseen kuvittelemansa henkilöt ovatkin pettäneet hänet. Periaatteessa Stokerin voittoa toivoo, mutta toisaalta sen seuraukset pelottavat. Julma gangsteripomo Little Boy (Alan Baxter) ei katso hyvällä, kun hänen vetonsa epäonnistuu ennakkojärjestelyistä huolimatta.

thesetup11

Stoker voittaa, mutta ymmärtää lopulta voittaneensa suureksi osaksi siksi, että yllätti vastustajansa pysymällä pystyssä ottelun järjestelyistä huolimatta. Pikkurahasta Stokerin pettänyt manageri luikkii apulaisensa kanssa paikalta heti ottelun ratketessa ja jättää kehäraakin yksin voitosta aiheutuvien seurauksien kanssa. Little Boy kovien alaistensa kanssa pitää huolen siitä, että elokuva saa riipaisevan lopun. Se on kuitenkin juuri niin onnellinen, kuin tällaisen tarinan kohdalla vain voi olla. Katkeransuloisempaa lopetusta saa hakea.

Valtaa käyttävät ne, keiltä löytyy resursseja ja voimaa. Sen vastustaminen heikkona yksilönä on turhaa ja kohtalokasta – niin lohduttomalta kuin se kuulostaakin. Epäonnisten haaveet tuhoutuvat todellisuuden iskiessä vasten kasvoja, isojen herrojen vedellessä vivuista. Silti on jatkettava, noustava ylös, yritettävä voittaa. The Set-Upissa nyrkkeilyottelu näyttäytyy elämän vertauskuvana.

Aivovuoto – Odotin että

Rap-artisti Jodarokin ja tuottajakaksikko K.V.N & Lobon muodostaman Aivovuoto-yhtyeen ”Odotin että” on kappale epätoivosta, melankoliasta ja kaipuusta. Se ilmestyy virallisesti vasta 26.5., mutta löytyy jo Youtubesta Kultabassokerhon radiolähetyksestä nauhoitettuna.

Biisi edustaa herkempää Aivovuotoa, ja se on toivottavasti ensimmäinen kappale mahdolliselta uudelta levyltä. Jodarokilla on taito tehdä perinteisemmän rap-lyriikan lisäksi myös vakavammin tunteista kertovia sanoituksia, jotka eivät kuitenkaan heilahda nolon angstin tai vinkumisen puolelle. Biisin tunnelma pohjautuu puhujan tilaan, jossa hänen maailmansa on saavuttanut lähes yhdentekevän luonteen: ”Ollu jotenki hyvin lukossa / ainutlaatunen fiilis et jotain vois olla tulossa”. Usko tulevaisuuteen on mennyt ja huominen näyttäytyy ainoastaan mahdollisina satunnaisina onnenpotkuina.

Kertosäkeeseen K.V.N. & Lobo ovat samplanneet Draama-Helmin esittämää, Reino Helismaan sanoittamaa Odotin pitkän illan -kappaletta, joka kietoutuu hyvin yhteen Jodarokin sanoitusten kanssa. Heti kertosäkeen jälkeen on yhä selvempää, että puhujan elämän pohja on kadonnut menetyksen jälkeen. Hän on kiinni menneisyydessä ja odottaa sen paluuta, vaikka tiedostaa tällaisen tapahtuman mahdottomuuden. Siltikin se on hänelle väistämätön ja pakollinen ajtusmalli josta ulospääseminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Sanoituksissa kiiteytyy lähtemisen ja ikävän tragedia – se välitila, jossa odotus ja muistot ovat ainoat jäljellä olevat asiat ja ajatukset leijailevat jossain toisaalla. Koska omat voimat eivät enää riitä, puhuja odottaa pelastajaansa: ”Sulta venaan vaan valmista tilaisuutta ulkoistaa elämäni hallinta / mullista mun maailma kun en ite viiti”. Rakkauden motivaatiot ovat jopa itsekkäät ja painostavat, mutta puhuja kokee tämän ainoana tienä ulos henkilökohtaisesta helvetistään.

”Odotan että” kuvailee upeasti rakkauden lopun jälkeistä sumuista ja pitkäveteistä oloa, jossa tyhjät minuutit venyvät tunneiksi ja edelleen päiviksi. Biisi ei anna vastauksia eikä onnellista loppua, vaan se käsittelee ainoastaan raadollista odotusta ja loputtomalta tuntuvia hetkiä – pienen ihmisen umpikujaa.


Muutos: Kirjoitin artikkelissa virheellisesti, että kertosäkeessä on sämplätty Metro-tyttöjä. Näin ei ole, vaan Reino Helismaata on tulkinnut Draama-Helmi.

Aloitus

Tässä blogissa tulen käsittelemään pääasiassa musiikkia, elokuvia ja kirjoja. Kirjoittamisessa voi kehittyä ainoastaan kirjoittamalla, ja koen tekstien julkaisun motivoivana tekijänä, vaikka niitä ei moni lukisikaan. Lisäksi olen melko varma, ettei netissä ihan vielä ole riittävästi blogeja.

Täältä ette tule löytämään asiaa ruokavaliostani, yksityiselämästäni, tunteistani, matkustamisesta tai fitnessistä. Noista asioista minulla on hyvin vähän sanottavaa, kun taas esimerkiksi musiikkijutuista löytyy loputtomasti asiaa.

Levyistä ja elokuvista sopii odottaa pidempiä tekstejä, ja esimerkiksi mielenkiintoisia uusia kappaleita käsittelen lyhyemmin. Seuraavanlaisista aiheista kannattaa odottaa tekstejä: Ruger Hauerin Mature, Mika Kaurismäen Arvottomat, William Burroughsin Punaisen yön kaupungit, Chantal Akermanin News From Home, Kar-wai Wongin In the Mood for Love, Lil Ugly Manen Mista Thug Isolation ja Bemböle Cassettes.

Avaan pelin kevyesti Aivovuodon uuden biisin hehkutuksella. Loppuviikosta julkaisen jotain pitempää.