Rap-levy on looginen seuraava askel Yonan monipuoliselle uralle, johon mahtuu musiikkia hyvin laajalta alalta. Näin on siksi, että hän on vuosikausia vieraillut rap-artistien albumeilla laulamassa kertosäkeitä. Tästä syystä piirit ovat tuttuja ja siirtymä luonnollinen.

Romanssi on 19.8. julkaistavan Jano-EP:n kolmas sinkku. Koko EP:n on tuottanut Aivovuodossakin vaikuttavat K.V.N & Lobo, joten Jodarokin featin myötä käsittelyssä olevalla biisillä on mukana koko yhtye. Tähän mennessä ilmestyneiden kappaleiden biitit sopivat viuluineen ja puhaltimineen Yonan herkkään tyyliin, ja kokonaisuudet ovat harkitun kuuloisia.

Yonan ja Jodarokin luonnehdinta romanssista on ihailtavan raikas. Se korostaa rakastuneiden kauniita yhteisiä hetkiä ymmärtäen kuitenkin samalla suhteiden ohimenevyyden ja täydellisyyden illuusion. Juuri tämän takia se on realistisempi kuin yltiöromanttiset rakkaudentunnustukset. Esimerkiksi Jodarok räppää versessään: ”Mentiin ostaa ruokatarpeita, sul oli tyhmä hattu”. Tämä laini naurattaa joka kerta, sillä omalla tärähtäneella tavallaan siihen kiteytyy jotain olennaista välittämisestä.

Pidän hauskana myös Jodarokin osuuden lopetusta: ”Pysty välil olee ylpeinä niin tylsiä / en haluu ketään muuta koska kaikki muut on tyhmiä”. Näin artisti tuo suoraan esille sen lapsellisen ajatusmalli, joka on varmasti jokaiselle joskus jostain henkilöstä paljon välittäneelle tuttu. Siitä huolimatta, että se on täysin järjetön, siltä on mahdoton välttyä tunteiden asettuessa aivotoiminnan edelle.

Sen lisäksi, että Yonan laulama kertosäe on upean kuuloinen, myös hänen versensä toimii todella hyvin. Se on hento ja uneomainen, eikä sen maalailemista mielikuvista pääse irti. Rakkauden intohimoisuus ja epävarmuus kietoutuvat toisiinsa, ja lopputulos on mitä suloisin. ”Puolen tunnin kuluttuu taas posket punasin helottaa /  kaks kadonnut’ vuoteel / kumpaakin vähän pelottaa”. Siinä on pähkinänkuoressa rakkauden alun jännitys ja kauneus.

En voi liiaksi painottaa, kuinka virkistävää on kuunnella taitavan naispuoleisen räppärin riimittelyä – rap kun on genrenä niin kovin miesvaltainen. Ihailen suuresti Yonan kykyä uudistaa itseään jatkuvasti ollen silti uskollinen omalle tyylilleen ja sanoituksilleen. Hänen tekstinsä sulattivat sydämeni jo ajat sitten, eikä taso tunnu laskevan millään:

”Se toinen kattoo toista pitkään ku se nukkuu / toinen näkee unta mis siniseen laguuniin hukkuu / toinen yrittää pelastaa mut pian uupuu / toinen herää kannattelemaan / ei meiltä mitään puutu”

Tässä blogissa tulen käsittelemään pääasiassa musiikkia, elokuvia ja kirjoja. Kirjoittamisessa voi kehittyä ainoastaan kirjoittamalla, ja koen tekstien julkaisun motivoivana tekijänä, vaikka niitä ei moni lukisikaan. Lisäksi olen melko varma, ettei netissä ihan vielä ole riittävästi blogeja.

Täältä ette tule löytämään asiaa ruokavaliostani, yksityiselämästäni, tunteistani, matkustamisesta tai fitnessistä. Noista asioista minulla on hyvin vähän sanottavaa, kun taas esimerkiksi musiikkijutuista löytyy loputtomasti asiaa.

Levyistä ja elokuvista sopii odottaa pidempiä tekstejä, ja esimerkiksi mielenkiintoisia uusia kappaleita käsittelen lyhyemmin. Seuraavanlaisista aiheista kannattaa odottaa tekstejä: Ruger Hauerin Mature, Mika Kaurismäen Arvottomat, William Burroughsin Punaisen yön kaupungit, Chantal Akermanin News From Home, Kar-wai Wongin In the Mood for Love, Lil Ugly Manen Mista Thug Isolation ja Bemböle Cassettes.

Avaan pelin kevyesti Aivovuodon uuden biisin hehkutuksella. Loppuviikosta julkaisen jotain pitempää.